Töissä taas!

Olen palannut töihin. Tupakkakiusauksia mahtuu tavalliseen työpäivään enemmän kuin olisin arvannutkaan, mutta yllättävän helposti niistä olen kuitenkin selvinnyt. Töihin paluu oli aivan parasta viikon kotona olon jälkeen, ei siksi että töissä olisi mitenkään älyttömän mukavaa, vaan siksi että aika on kulunut työpäivinä ihan eri tavalla. Juuri tänään tajusin, että kun selviän vielä huomisesta, olen ollut kaksi viikkoa tupakoimatta. Ja se on uskomaton saavutus, ainakin minulle.

Kaiken kaikkiaan tähän saakka olen pärjännyt paljon paremmin kuin osasin odottaa. Luulin putoavani paljon syvemmälle aallonpohjalle ja sen alle, ja rypeväni siellä tuskissani kiduttavan pitkään. Muistikuvat aiemmista lopettamisyrityksistä ovat karmeita, ensimmäiset päivät ilman tupakkaa ovat olleet yhtä helvettiä ja on tuntunut siltä että elämä pysähtyy. Pelkäsin tätä yritystä aivan hirveästi, paljon enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla. Toisaalta myös motivaatio oli parempi ja yritys paljon enemmän valmistellumpi kuin ennen. Siinäpä se varmasti onkin syy siihen, miksi olen nyt kestänyt näin hyvin. Tällä kertaa ihan oikeasti haluan lopettaa. Haluan onnistua!