No niin, nyt se lopettaminen on sitten todellisuutta. Tänään on menossa toinen päivä ilman tupakkaa. Tarkoitus oli kirjoittaa jo eilen, mutta siitä ei tulut keskittymisvaikeuksien takia yhtikäs mitään.
Käytössä on siis Zyban, joka kyllä ilmiselvästi vaikuttaa haluun polttaa tupakkaa. Ensimmäisinä päivinä vaikutus tuntui voimakkaammalta, tai ehkä siihen sitten vain tottui. Kokonaan tuo zyban ei tupakanhimoa vie, ei todellakaan! Tupakkaa haluttaa noin joka viides minuutti, joskin mieliteko menee yleensä nopeasti ohi. Pahimmat mieliteot kestävät sitten pitempään, ja houkuttelevat minua sytyttämään "vain yhden" savukkeen. Noissa kohdissa olen käyttänt apuna nikotiinipurkkaa ja imeskelytabletteja, vaikka lääkäri sanoi ettei niitä tulisi käyttää.
Nikotiinivieroitusoireet eivät ole kovin pahoja, käsien tärinää, hikoilua ja keskittymisvaikeuksia. Psyykkiset riippuvuusoireet ovat sitten paljon pahempia. Masennus ja ahdistus vaivaa, ja olo on välillä todella kurja. Aiemmin nämä oireet ovat tulleet esiin, kun tupakoimattomuutta on jatkunut pitempään, tällä kertaa oireet tulivat jo ennen varsinaista lopettamista. Osansa on tietysti Zybanilla, joka voi aiheuttaa mielialamuutoksia, ja stressillä, josta olen jo pitkään kärsinyt. Päätin kuitenkin, että en käytä näitä tekosyynä lopettamisen lykäämiseen, vaan yritän silti. Edelliset lopettamiset ovat kariutuneet lopulta noihin ahdistus- ja masennuskohtauksiin, ja tälläkin kertaa pelkäsin niitä jo etukäteen. Ehkäpä tuolla pelkäämisellä ja ennakoinnilla saatoin jopa aiheuttaa nuo oireet itse.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment