Yövuorot

Lomalta palattu takaisin töihin. Yövuoroja takana 22 tuntia ja kymmenen minuuttia. Eli siis jälkimmäinen yö on menossa, ja vajaan parin tunnin päästää pääsee kotiin. Etukäteenhän mä jännäsin kovasti tätä yövuoroa imlan tupakkaa. Mietin tätä jo silloin toukokuulla, ja oikeastaan vuoden mittaan muutenkin. Yksin valvominen on niin perhanan puuduttavaa ja tylsää, ja aamun odottaminen joskus aivan järjettömän hidasta ja piinallista. Siihen on tuo tupakka ollut hyvä lääke. Alkuun kävin tupakalla tasaisesti läpi yön. Viime vuosina se kääntyi yhä enemmän niin päin, että illasta ja alkuyöstä ei niinkään tarvinut käydä savuilla, mutta aamupuolella sitäkin enemmän. Viimeisten parin tunnin aikana saatoin käydä kolme-neljäkin kertaa tupakalla ihan vain ajan kulumisen jouduttamiseksi. Kotimatkalla tietysti poltin myös, autolta sisään kävellessä niin ikään ja ihan viimeisen vetaisin vielä kotona parvekkeella juuri ennen nukkumaan menoa. Niin että oikeastaan siinä kolmen-neljän aamutunnin aikana polttelin sen puoli askia, ja ne olivat kaikki merkityksellisiä savukkeita. Tai niin ainakin ajattelin.

Nyt on nämä ensimmäiset yövuorot saatu voiton puolelle, eikä ole ollut mitään hätää. Ensimmäinen yö meni aivan pelottavan helposti. Kuuhkasin täällä itsekseni töitteni parissa nukkuvassa talossa, eikä oikeasti edes tehnyt mieli polttaa. Aivan ohimennen kävi tavan vuoksi tupakka mielessä kun oli saanut yössä ja yön töissä päätökseen jonkin tietyn vaiheen, jonka lopuksi oli aina tavannut käydä tupakalla. Tuo hetki meni samantien ohi, ja oli mukavaa kun ei tarvinut väsyksissä poukkoilla ulos tupakalle. Työtkin tuli tehtyä paljon helpommin ja jouhevammin, kun siinä tehtävien välissä ei tarvinnut käydä niillä perinteisillä pakkosavuilla vaan saattoi jatkaa sujuvasti hommasta toiseen. Yllättävää oli se, miten helposti aika kului ilman tuota muka tärkeintä yövuoron ajanvietettä! Toisessa yössä ei ollut enää sitä samaa jännitystä ja uutuudenviehätystä, eikä toisaalta tekemistäkään niin paljon, joten nyt on tullut tupakkaa mietittyä eilistä enemmän. Ei mitenkään tuskallisen paljon, mutta silti. Nikotiinipurkkaa olen tänä yönä pureskellut tuplat verrattuna eiliseen, ja käynyt pari kertaa pihalla "tupakkakävelyllä" roskien viennissä ja postin haussa. Viimeinen kitutunti menossa, sitten voi ruveta jo keittelemään kahvia ja odottamaan päästäjää ja vuoro onkin jo takana. Ja selvisin siis tästäkin, hyvä minä!

Ja kaikkein parasta tässä on ehkä se, että kun menee aamulla kotona nukkumaan, ei ole paha olo eikä suu ole kuiva ja turvoksissa ja ruokatorvi liekeissä. Viimeisen vuoden ajan tuo yövuoroihin kuulunut aamutuntien ketjupoltto ei nimittäin ole ollut elimistöni saati sitten mahakatarrini mieleen, ja nukkumaan käydessä on ollut usein ihan järkky olo. Ensimmäisen savuttoman yön jälkeen oli ihana mennä nukkumaan, kun tuota oloa ei ollutkaan. Siitäkin huolimatta, että aurinko paistoi kirkkaasti makuuhuoneen verhoista luomien läpi ja myrskypeltien asentajien porat jyrräsivät pääni sisällä vaikka korvakäytävät olivat täynnä kanarianlinnunkeltaisia korvatulppia.