444

Tähän mennessä olen jättänyt polttamatta 444 savuketta. Rahassa se tekee 81.50. Ja kun meitä on tässä taloudessa kaksi, säästöä on tullut yli 160€. Aika huimaa.

Rahahan ei varsinaisesti näy missään, jos siihen ei erikseen kiinnitä huomiota. Sen muistan jo nuoruusvuosilta, että vaikka rahaa ei ollut pennin jeniä, tupakkaan ne kuitenkin riittivät aina. Se on itse asiassa melko ihmeellistä, millä olen esimerkiksi rahoittanut tupakointini silloin, kun olin vielä peruskoulussa ja asuin kotona. Ei mitään muistikuvaa siitä mistä rahat tulivat, mutta sen tiedän että jo yläasteella tupakointi oli tahtia aski per päivä. Ja kotoa ei mitään miljoonia saanut. Muistan että sain viikkorahaa, ainakin vielä kutosella ja seiskalla. Se oli 20mk, sen sai perjantaina ja se riitti tupakka-askiin, discon pääsylippuun ja pari markkaa vielä jäikin. Viikkorahalla ostettu aski ei kuitenkaan riittänyt seuraavaan perjantaihin saakka, joten jollain rahalla sitä on ostettu lisää. En ole koskaan varastanut tupakkaa kaupasta. Vaikeaa se olisi ollutkin, tuolloinkin tupakat olivat kassojen luona kaupan tädin valvovan silmän alla. Myöskään rahaa tupakan ostoon en ole kotoa tai muualtakaan vienyt. Äidin Marlboroaskeja olen kyllä verottanut, joskus raskaallakin kädellä, mutta sellaisia määriä ei mammaltakaan pystynyt viemään kuin mitä oli kulutus. Isovanhemmilta sai joskus rahaa, ja possusta on kaivettu veitsellä kolikoita. Joskus palautettiin kaverin kanssa salaa kotoa kerättyjä pulloja. Melkoisen vaivan sitä on nähnyt mahdollistaakseen tuon jalon tupakointiharrastuksen jo alkumetreillä!

Sellaisenkin surkuhupaisan yksityiskohdan muistan, kuinka toimittiin jos joskus ei tupakkaa ollut ja tuska oli kova. Lähellä oli sosiaali- ja terveysoppilaitos, jonka päädyssä oli iso tupakkapaikka. Talvisaikaan kovalla pakkasella, kun tuhkakupeissa oli paksu kerros pakkaslunta, oli se hyvä apaja nikotiinintuskia kärsiville nappuloille. Pakkaslumeen pystyyn työnnetyt tumpit sammuivat siististi ja nopeasti, niitä ei siis ollut tarvinut murskata tai kastella. Ja pakkaslumeen tumpatut natsat eivät maistuneet tuhkakupille tai tökölle. Aivan huippu löytö! Sieltä niitä sitten yksitellen lumesta nosteltiin, ja etsittiin tarpeeksi pitkiä jämiä joista saisi savut. Ikuisesti kaikkea vihreää tupakkaa vastustaneena tuolta lumisesta tuhkiksesta poimittiin eniten mentoltupakka, ne maistuvat parhaalta. Tavallisista tuhkakupeista tai purkeista ei natsoja polteltu, ne olivat säälittävästä alennustilasta huolimatta liian ällöttävän makuisia.

Kerran oltiin kaverin kanssa meillä, vanhemmat olivat poissa kotoa. Asuttiin silloin vielä rivitalossa, joten tämä on tapahtunut seiskaluokalla tai aikaisemmin. Tupakkaa ei ollut, ja mieli teki kovasti. Pengottiin kaikki kaapit ja äidin kassinpohjat, mutta mitään ei löytynyt. Possusta ropisi vain kourallinen viisipennisiä, joten rahaakaan ei ollut. Ainoa lääke tupakantuskaan oli isän piipputupakkatoppa, joka oli unohtunut takapihan pöydälle ja kuivunut pienenpieniksi muruiksi. Se sai luvan kelvata. Mitään tupakointivälinettä piippukessun polttoon ei löytynyt, joten nyt tarvittiin luovuutta. Kokeiltiin vaikka mitä, ja lopulta keksittiin toimiva keino. Piipputupakkaa kostutettiin vähän sumutuspullolla, ja siitä käärittiin sätkiä. Rizloja tai filttereitä ei ollut. Sätkät käärittiin puhelinluettelon keltaisista sivuista ja virsikirjasta, ja poltettiin karvapäisinä. Hyvin ajoi asiansa.

Vähissä varoissa ollessamme ostettiin sippiaskeja, eli niitä missä on vain kymmenen tupakkaa. Valikoimat eivät olleet sitä mitä nykyisin, sippiaskeissa myytiin meidän perän kioskilla (siinä josta meille 12-vuotiaille myytiin) vain Kevyt5-tupakkaa sippiaskeissa. Oma merkki oli tuolloin punainen Marlboro, joten kevytvitosesta ei paljon savuja irronnut. Niinpä niistä katkottiin filtterit pois, ja taas röyhyteltiin karvapäitä. Ja oltiin tosi cool.

Myöhemmin tilanne sitten helpotti. Kahdeksannella aloin saada lapsilisän omaan käyttööni, ja tupakanpolton rahoittaminen helpottui. Hyvin on vain jääneet muistiin nuo hetket kun tupakkaa ei ollut ja pakko oli saada. Kyllä hätä keinot keksii!